|
PAUL FLAHERTY & CHRIS CORSANO
Antti kyseli apurinaan Jaakko Lauhkeiden Lapamatojen kiertueella Belgiassa ja meinasivat itse joutua haastatteluun, Lau lähetti kysymyksiä matkaan ja kokosi lopputuloksen.
Mitä kuuluu, hehe?
- No aika hyvää, vähäsen on kylmä mutta muuten voin hyvin.
- Hyvää kuuluu, kiitos.
Onko musiikkinne täysin vapaata ja miksi niin?
Paul: Joo, se on täysin vapaata eikä me koskaan tiedetä, mitä tulemme tekemään kun kävelemme ylös tuonne, mutta sen tiedän, että aion soittaa saksofonia ja Chris rumpuja, joten siinä on melkoinen sovittu lähtöasetelma josta lähdetään improvisoimaan.
Onko musiikillanne myös joku henkinen merkitys teille? Saattaa olla vähän hankala kysymys…
P: On sillä minulle, se on ehdottomasti keino päästä käsiksi henkiseen puoleen, se heijastelee itseäsi ja sitä, mitä elämässäsi luot. Mitä ikinä todella tunnetkin, uskoisin. Oikeastaan kaikki musiikki on henkistä musiikkia.
Onko se henkisempää kuin joku muu musiikki?
P: Koska se tulee minusta, on se henkisempää itselleni. Mutta ei sen tarvitse olla… Mikä tahansa musiikki voi olla henkistä laatua. Kunhan kutsut henkeäsi esiin - missä muodossa tahansa.
Live at Tonic- ja Sannyasi-levyjen kansitaide on hienoa …
Chris: Sannyasin kannessa on Paulin teos.
Niin juuri, kertokaahan jotain muistakin toimistanne kuin musiikin soittamisesta.
P: Ei, kyllä minä sanoisin, että olen keskittynyt musiikkiin päätaidemuotonani ja piirtäminen yritti päästä sen niskan päälle, mutta ei pystynyt ja musiikki on edelleen vahvempi. Minun täytyy keskittyä, koska suuri osa ajastani menee vain siihen, että pysyn hengissä ja sellaista…
Eli elät soittamisella?
P: Ei, en alkuunkaan. Maalaan työkseni taloja.
Eli maalaamisella…
P: Ja Chris pyörittää levykauppaa.
Maalaat myös taidetta.
P: Joo, olen kokeillut sitä. En tule silläkään toimeen. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Olen taas piirrellyt vähän, mutta enemmänkin musiikkia, musiikkia nyt.
Sinä olet pyörittämässä levylafkaa?
C: Joo, autan muiden mukana siinä hommassa, joten kaikki on siten musiikkiin liittyvää. Yleensä designiin liittyvää… Se on luovaa, mutta mukana on aina kommunikoimisen punainen lanka, jonkinlaista tietoa, bändin nimi tai soittopaikka.
Pelaatteko koripalloa?
C: Ei tarpeeksi! Mutta haluaisin pelata enemmän. Onko teillä pallo mukana?
Ei, sori.
P: Koripalloa?
Joo, tai pesäpalloa ehkä.
P: Rakastan koripalloa.
Meillä on tämmöinen oma pesäpallotyyli Suomessa, kansallislaji, pallo heitetään ylöspäin…
C: Kovaa vai hitaasti?
Eikun ylös.
C: Ai syötät itse itsellesi?
Eiii.
P: Kaikki osavaltiot pelaavat sitä Jenkeissä.
C: Pelaatteko te?
Ei enää. Koulussa oli pakko.
C: Joo tiedän tunteen, he he ehe.
|
Mutta jos on kentän perällä eikä tarvitse tehdä mitään, voi vain jutella lintujen kanssa.
- Joo joo.
Chris, Laura näki sinut Amsterdamissa soittamassa Sunburned Hand of the Manin kanssa ja kuulostitte törkeän hyvältä. Millaista on ollut soittaminen niiden kanssa?
C: Kiitos. Se on hauskaa. Tarkoitan, että pidän Sunburnedista paljon joten on kunnia soittaa jonkun kanssa, jonka musiikista pitää, samoin kuin on Paulin kanssa, kenen tahansa.
Oletko aktiivisesti mukana keikoilla?
C: Joo, aina kun pystyn. Tällä hetkellä SBHotM on Amerikan-kiertueella, mutta en päässyt mukaan koska soitan Paulin kanssa. Mutta sekin on pitkälti improvisoitua ja sellaista musiikkia haluankin soittaa, kunhan se on improvisoitua ja henkistä Paulin selittämässä tarkoituksessa, henkistä, sydämestä.
Joo, samaa mieltä. Millainen osa hiljaisuudella on musiikissanne?
P: Sanoisinpa että hiljaisuudella on hyvin pieni osa musiikissamme. On hienoa, että se on läsnä, mutta me olemme ehdottomasti virran ja intensiivisyyden kannalla kurkottamassa korkeata fyysistä vapautumista ja toivomassa, että mieli on auringonsäteen huipulla tai jotain ja kaiken sen energian rajalla. On olemassa hiljainen meditointitapa, jolla pääsee samaan tilaan, ja on toinen tie piiskata itseään kovaa, jotta pääset siihen tilaan. Ja minusta meidän luonnolle sopii repiä se kappaleiksi, villiintyä täysin.
Kuin eläin?
P: Joo, mutta siinä ei ole järkeä. Eläimen on muututtava kauniiksi. Niin sen täytyy olla, niin sen täytyy olla.
C: Saanko olla toista mieltä?
P: Joo, siitä vaan.
C: No sitten olen toista mieltä. Lopetamme, toinen lopettaa ja toinen aloittaa. Ehkei täydellistä hiljaisuutta, mutta…Minä olen hiljaa, jotta Paul voi tosissaan pauhata ja jotta Paul voi olla oikein hiljaa, mutta se ei ole hiljaisuutta tavallisessa merkityksessä vaan vuorojen ottamista hiljaisuudessa, ja sitten molemmat meistä lopettavat ja… Niin, ehkei millään ilmeisimmällä tavalla, mutta tuntuu siltä, että niin hulluksi kuin se meneekin, hiljaisuus on aina ying-yang-tyylinen… et voi saada tätä ilman tuota. Onpa inhottavasti sanottu kasettinauhurille eleiden avulla.
Ehkä me voidaan piirtää se, ehe.
P: Se on hyvin sanottu, että me molemmat pysähdymme hiljaisuutta varten. Mutta yleensä toinen vie juttua eteenpäin suurimmaksi osaksi, on lyhyitä taukoja ja… Mutta tuntuu, että me käytetään täydellistä hiljaisuutta vähemmän kuin te, teillä on jaksoja, joissa on oikeita hiljaisia katkoja.
C: Mun mielestäni meidän tyylimme ei ole niin kaukana teidän tyylistänne, äänen voimakkuus on vain erilainen. Onko muuten musiikki henkistä teille? Onko soittaminen tapa meditoida?
Tavallaan… Mutta on mukavaa kuunnella huonetta ja sitten tehdä ääni siihen huoneeseen… ja kuunnella hiljaisuutta.
Vielä yksi juttu: lähettäkää terveisiä arvoituksellisille suomalaisille lukijoillemme ja tulkaa tänne soittamaan pian, jooko! Siis ei tänne, vaan Suomeen.
C: Toivottavasti tulemme ja toivottavasti kaikki arvoitukselliset suomalaiset bändit tulevat Amerikkaan soittamaan. Milloin te tulette?
Enpä tiedä blaa blaa, ollaan aika köyhiä.
C: Mutta te menette Venäjälle, se on ällistyttävää. Kiertue, jonka haluan nähdä, on se, että kaikki ne bändit Suomesta, joista amerikkalaiset lukevat eivätkä ymmärrä, keitä oikein olette, tulisitte. Arvoitukselliset kaikki, joita rakastan, teidän täytyy tulla.
Entä sinulta, Paul, jotakin lukijoille?
P: Oo, haluaisin tulla Suomeen soittamaan. Hankkikaa minut sinne, koska en ole hyvä järjestämään näitä asioita, mutta Chris on onnistunut saamaan minut tänne, joten hän on luultavasti se tyyppi, joka minut Suomeenkin raahaa ja minä olen iloinen sitten kun olen siellä perillä. Kutsukaa kaikki kaljanjuojat juomaan kanssani ennen kuin lähden ulos ja olen kuin kotonani.
Oolrait, kiitoksia.