ÄLKÄÄ TE SIINÄ ITKEKÖ - KUKKIVA POLIISI

HINDUPYÖRÄILIJÄ: Te voitte ensiksi vaikka esitellä itsenne.
JONNA: Hei mä oon Jonna. Mä soitan poikkihuilua.
HP: Poikkihuilua, onko totta? Seuraava.
ELISA: Mä oon Elisa ja mä hallitsen kaikki soittimet. Mä halusin laajentaa mun tanssillista ilmaisua musiikin puolelle.
HP: Ja Kukkiva Poliisi on se paikka missä se tehdään? Ja sieltä.
INKA: Inka, kaikenlaista. Ja jos mä sitten esittelisin Ankankin. Ankka, kaikenlaista. Piia, kaikenlaista.
HP: Noo, mikäs sun nimi on?
PURJIS: Mä oon toi Purjis tai oikeestaan Purju Pipana näin tuttujen kesken. Ollaanko me tuttuja?
HP: Mä ymmärsin, että teillä olisi joku imago mietittynä. Onko totta? Eikö tämmönen haastattelu olisi hyvä tilaisuus tuoda sitä imagoa julki?
P: Haastatteluista voi olla joskus haittaakin. Lehdistön kohtelu artisteja kohtaan ei aina kauheen kaunista ole. No, mä en ollut siinä vaiheessa vielä paikalla kun siitä imagosta puhuttiin...
I: Jonna tykkää vaan sitrushedelmistä.
P: Tähän haastatteluun pitäis saada äänen lisäks toi haju. Ehkä se auttais jotain.

P: Mulla oli tähän tää lause. Siis, toisethan tekee musiikkivideoita, mutta me tehdään videomusiikkia.
J: Nerokasta. Mähän olin muusikko ennen kun mä aloin kuvataiteilijaksi.
P: Niin mäkin muuten. Itse asiassa me ollaan kaikki oltu ensin muusikkoja. Onneks me älyttiin lopettaa se. Jos me ois opittu soittaan... tai eks se niin mee, että hommat kusee saman tien kun tyypit oppii soittaan?
HP: Se ois ollut kurjaa jos te olisitte hommanut jonkun soittotaidon. Me kuunnellaan tässä teidän ekaa levyä vai?
J: Koska Johanna ei ole kuullut sitä.
P: Oon mä kuullut itse asiassa.
HP: Ja teillä on julkaisija tälle levylle? Mitens tää levydiili synty?
E: Suhteilla.
HP: Niinku kaikki tässä maailmassa.
J: Herbert oli kuullut meidän Kiina-nauhoituksia kokoelmakasetilla (Lal Lal Lal), ja sitten hän sanoi haluavansa julkaista meidän levyn.
P: Niin oltiinhan me tosiaan sillä yhellä kokoelmalla tos aikasemmin.
HP: Niin että tämä olisi nyt jo toinen visiitti tonne julkasujen maailmaan.
P: Mut onhan meillä sitten ollut tällaisia enemmän ja vähemmän mustan pörssin julkaisuja tuol kierrossa. Jos tätä historiikkia miettii, pitäiskö siitä kertoa? (Kerro!) Kaikki alkoi vuonna 97.
J: Ekan kappaleen nimi oli "Minä ovuloin".
HP: Aika feminististä stuffia.
P: Ne oli niitä aikoja kun me vielä jaksettiin olla kantaaottavia.
J: Ei oltu käytetty liikaa päihteitä vielä. Hoo-ho-hoo.
P: Har-har, har-har. Toi meidän radikalismi on vaan vähän sofistikoituneempaa sorttia nykyisellään. Se sama "minä ovuloin" -henki syvällä sydämessä asuu kuitenkin. Mut no joo, viralliset ekat levytykset tehtiin vasta 99.
J: Kiinassa. KII-NAS-SA!
HP: Missäs tämmönen Kiina on? Mikäs tää Kiina-juttu on?
P: Me oltiin siellä sellasella turneella, kolme kuukautta.
HP: Eikös siinä ollut vähän eri kokoonpano?
J: Joo, mutta vain naisia.
HP: Niin, että jos on pippeli niin ei varmaan pääse tähän bändiin?
J: Ei pääse. Ellei se kasva korvasta.
I: Ellei se ole muumioitunut. Jos sullei ole kivivauvaa, sä et ole tässä bändissä.
HP: Mikäs tää kivivauva-homma on?
P: Ei ei. Ei kivivauvoja. Me ei haluta kivivauvoja. Se on surullista.
J (I:lle): Sameasilmä.
HP: Intiaaninimi?
P: Jos ei ole löylynhenkeä, niin sit ei pääse tähän bändiin.
J: Hä? Mä en tie tosta kyl yhtään mitään.
P: Kyl tiedät. Se mikä kihisee ja surkastuu sillä lailla.
J: Niin Jonas. Mielenkiintosempia kysymyksiä!

P: Ei sit mitään helvetin semmosia, että laitetaan sanoja meidän suuhun, koska se on tosi törkeetä.
HP: Joo en mä laittais sanoja suuhun kellekään. Emmä tekis semmosta.
P: Okei, me luotetaan suhun. Ja me tiedetään missä sä asut!
HP: Niin se on kans totta, mähän asun tässä ihan lähellä.
P: Voiks tulla kylään muuten joskus, en o pitkään aikaan käyny?
HP: Voi tulla. Ootteks te ajatellut että tästä bändistä tulis joskus teidän ammatti?
J: Joo. Mä ajattelin hakea Paulon-säätiöltä apurahaa säveltaiteen tukemiseen. (räävitöntä naurua) Se ei ollut vitsi. Sieltä saa helposti.
P: Meiltä levyäkin tosiaan pukkaa, mutta se on eräiden seikkojen takia tällä hetkellä vielä vähän jäissä.
J: Tai pitäiskö sanoa telkien takana?
HP: Niin täähän on tällanen gangsta-räppiä yleensä julkaissut taho.
P: Joo ilmeisesti.
I: Meidän ei siis tarvi maksaa meidän hotellilaskuja.
P: Koska me ei olla koskaan hotelleissa.
J: Kyllä mä ainakin tapaan kaikki mun asiakkaat hotelleissa.
P: Mä tapaan kyl ihan tuolla kaduillakin.
J: Se on huoran elämää.
I: Seuraneidin elämää.
HP: Mikä teidän bändin kanta sitten on tähän naiskauppakysymykseen?
P: Tää onkin kauhean monivivahteinen ja mielenkiintoinen kysymys. Mulla ei vielä ole sitä ratkaisumallia tähän asiaan valmiina.
HP: Mutta oisko mielipidettä?
P: Ei voi suoranaisesti sanoa mielipidettäkään ilman että ois se ratkaisumalli. Kun se jatkuu kuitenkin tavalla tai toisella ja pitäis vaan keksiä, että millä tavalla.
HP: Onks teillä mitään mielipidettä tosta huoraamisesta?
I: Noo, ihmiset tekee sitä joka tapauksessa jollakin tavalla.
J: Toiset huoraa levy-yhtiöille...
P: No jos tähän nyt pitää sanoo joku mielipide, ni, mä voin sanoo sen verran vittu et must on ihan tarpeeks se et possulla on kilohinta tuol lihatiskillä. Ni vittu tarviiks naisellakin olla? Ja miehellä? Ei. Et eikse riitä et me riistetään kaikkii muita elukoita ihan tarpeeks? Paitsi toisaalta, kylhän ihmiset hinnottelee toisensa jopa kuolemassa, minkä arvonen arkku sille hommataan. Anyways, konstit on monet sano kissa kun akalla ikkunoita pesi.

HP: Pitäiskö meidän pureutua vähän tohon teidän musiikkiinkin?
P: Emmä tiedä, oikeestaan nää yhteiskunnalliset aiheet on aika paljon kiinnostavampia. (HP:lle) Sulla on pikkukärpänen päässä.
J: Älä tapa sitä, se on mun seuraneiti. (I kuolee nauruun) Mä olen ollut yksin neljä päivää. Se tulee aina tähän kun mä luen tässä.
P: Mä huomasin kans että se mun seuraneiti tulee aina viereen hengaileen kun istuskelee jossain.
HP: Onko sekin hyönteinen?
I: Pölypunkki.
P: Niitä on paljon enemmän. Mulla on monta lemmikkiä. Kato, kaikki ihmiset on jollain tapaa varakkaita. Ekse nii mene? Et toisilla on enemmän jotain ku toisilla? Esimerkiks pölypunkkeja. Niit voi sitten antaa vähästään toisille. Mä voin viedä niitä mun vaatteissa vaikka teille, jos sä haluut. Mä oon niin antelias.
I: Sit sen jälkeen saunotaan ja pestään toistemme selät.
J: Mikä se kysymys oli?
HP: Niin, mä vaan ehdotin jos ois puhuttu teidän musiikista...

J: Me ei soiteta nuoteista.
HP: Sen mäkin oon jotenkin huomannut. Sehän onkin ihan hyvä asia vaan. Ei kai kukaan enää soita nuoteista? Ainakin Suomessa kaikki tyttöbändit on yleensä sellasia garagerock-bändejä, mutta te ette kyllä oikeen oo...
I: Me ollaan vähän glittereitäkin mietitty...
P: Gary Glitteriä me ollaan mietitty kyllä.
I: Pyytäis sitäkin bändiin... Hassisen Kone... Meidän juuret on siellä.
HP: Punkissa vai?
P: Joo, itseasiassa. Kuin monella on, nostaa käden pystyyn.
HP: Muutama käsi nousee. Jonna kiistää punk-menneisyyden.
P: Jonnalla on kyl garage-menneisyys aika vahva.
HP: Ai Jonna on ollu jonkinmoinen garagevosu vai?
P: Onhan sulla, mieti ny.
J: Mitä mä mietin?
P: Garagee.
J: Karaokee?
P: Mä luulen, että aika sekalainen menneisyys, että kaiken kautta jonnekin.

HP: Miten tästä musiikista on sitten tullut tällasta? Tai ei tällasta, mut tollasta?
I: Ai jumalallista?
HP: Niin tai siis ton muotosta? Onko se vaan sattuman kauppaa, vai ootteko te suunnannut sitä jonnekin?
J: Demonit antaa ne soundit meille, ja sit me vaan soitetaan.
P: Me vaan kanavoidaan asia.
I: Se on se naiseus.
P: Ei se oo niinku ristipisto, kun se tulee sillain suoraan. Mehän ollaan nyplääjiä kans, tää on vähän tällasta kerhotoimintaa.
HP: Niin täähän on vähän ku kerho, teillä on säännölliset soittoajat ja...
J: Aina jotain naposteltavaa.
HP: Siks mäkin noita keksejä toin. Meniks ne jo? Jotain tommosia muovin riekaleita on ja muruja jäljeljellä.
P: Yleensä se kuitenkin menee sillain, et me soitetaan vähän aikaa ja ruvetaan paatosteleen ja sit me soitetaan taas.
J: Mää vastus... Ei kun, mä vastustan sitä paatostelua.
HP: Peitteleks sä sun tampereenmurretta?
P: Sä oot ainoa joka vastustaa demokratiaa.
J: Mä haluun kuulostaa hesalaiselta. Mee mikää manseoo.
(rotvallinreunalöpinää)

P: (keskeneräisestä viinistä) Tää on vähän hiivasta kieltämättä... Tämäkin liittyy siis naiseuteen kato.
J: Hiiva se on joka kannattaa.
P: Kysyisiksä jotain vielä meidän teemoista?
HP: No, oisko vielä jotain teidän teemoista?
P: Joo. Mä tiedän mitä tähän pitäis vastata. Viime aikoina esillä olleiden, jo kauan sitten tapahtuneiden artistien ja nykyäänkin vielä elävien tahosta - siis ainahan meitä on kiehtonut toi seksuaalisuus ja kuolema.
HP: Kyl kuolemakin tulee mieleen kun kuuntelee teidän musiikkia. Ja teillä oli uus biisi "Runkkaus" vai mikä sen nimi oli? Tänään tehty.
J: Se oli että "Aina pitää runkata".
I: Se oli kritiikki herrasmiehille.
P: Eihän herrasmiehiä tarvi kritisoida, jos ne on aitoja.

P: Et ne on ehkä sit noi (seksuaalisuus & kuolema), et ekse ole ihan oikein vastata sillain? Mä luulen, että se on jotenkin edelleen kova juttu sanoo noin. Vaikka ei eletäkään edes 60-luvulla.
J: Huom! Muut ei kommentoi.
HP: Onko teillä jotain esikuvia?
P: Esi-isiä meillä on.
I: Vähän niinku muumeilla.
J: Esikuvia? Vedetäänks tää nyt paskalla loppun asti vai sanotaanko jotain todellisia?
HP: Mitä? Tää on hyvä haastattelu.
P: Kiiltokuvia.
HP: (E:lle) Sä oot ollu ihan hiljaa.
J: Se on uus vielä.
HP: Se ei uskalla vastata, sitä saatetaan monottaa vääristä vastauksista.
P: Sen täytyy vähän varoo mitä se sanoo.
HP: Niin miten tähän teidän bändiin oikeen pääsee?
E: Mä sain tekstiviestin: tervetuloa.
J: "Bändikerho maanantaisin".
P: Ei me olla sillain hirveesti ilmoteltu. Tampereeltakin on nykyisin ilmotustaulut viety vittuun, niin missäs sitä ilmottais? Tosi törkeetä, mutta näin on.
J: Pitäs ostaa koira.
P: Niin, sit vois lenkkipolulta hakee bändiseuraa. Ei mitään muuta seuraa.
J: Ei kun ilmottelis niillä pissaviesteillä.
P: Savumerkitkin vois toimia, mutta vaan tarpeeksi matalien talojen yli. Paitsi jos kiipee tonne piippuun. Siis mehän ollaan ton piipun vieressä NYT, ihan selventääkseni.
HP: Ei tule mitään esikuvia?
J: Onko tää sama kysymys kuin hyvät bändit?
HP: Ei, esikuvat voi olla muitakin kuin muusikoita. (nauhalle tarttuneet esikuvat sensuroidaan).
J: Onhan meillä se yks kappale jossa luetaan Anais Niniä.
I: Meinasin just sanoa.
HP: Onko Anais Nin sellainen yhteinen?
I: Ei ehkä kaikilla.

J: Mä näin tosi hienon unen, jossa oli tän kokoinen panda ja se oli akvaariossa. Sit siinä oli tän kokonen krokotiili ja mulla oli tän kokoinen vauva.
HP: Eli panda oli noin 5 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä muoto, krokotiili oli 15 cm...
J: Mulla oli tän kokoinen vauva, jolla oli ton... mitä ne on avaruudessa ne äijät?
P: Astronautit?
J: Ni, sellanen puku päällä ja sitten mä näytin sille sitä akvaarioo. Semmonen panda kellu siinä.
P: Olikse elävä?
J: Kaikki oli eläviä. Sit sieltä pomppas kala.
P: Oijoi. Tästä ei hyvä seuraa.
J: Oijoi-joi. Niin joo toi uni... Mä olen paihollani...
P: Mä nään kans tosiaan usein sellasen missä mulla on näin pieni vauva (HP: 10 cm.). Vaikka se saattaa olla kasvoiltaan jo hyvinkin vanhan näköinen, mutta sit se on tosi pieni. Vai sekotankohan mä nyt jonkun toisen uniin?
HP: Näkyykö sulla monta kanavaa?
P: Riippuu vähän vuodenajasta. Mä olen laittanut sellasen helvetin ison lautsen parvekkeelle, että se ottaa noita säteilyitä vastaan.
HP: Uniantenni.
P: Niih.