ÄLKÄÄ TE SIINÄ ITKEKÖ - KUKKIVA POLIISI

HINDUPYÖRÄILIJÄ: Te voitte ensiksi vaikka esitellä itsenne.
JONNA: Hei mä oon Jonna. Mä soitan poikkihuilua.
HP: Poikkihuilua, onko totta? Seuraava.
ELISA: Mä oon Elisa ja mä hallitsen kaikki soittimet. Mä halusin laajentaa mun tanssillista ilmaisua musiikin puolelle.
HP: Ja Kukkiva Poliisi on se paikka missä se tehdään? Ja sieltä.
INKA: Inka, kaikenlaista. Ja jos mä sitten esittelisin Ankankin. Ankka, kaikenlaista. Piia, kaikenlaista.
HP: Noo, mikäs sun nimi on?
PURJIS: Mä oon toi Purjis tai oikeestaan Purju Pipana näin tuttujen kesken. Ollaanko me tuttuja?
HP: Mä ymmärsin, että teillä olisi joku imago mietittynä. Onko totta? Eikö tämmönen haastattelu olisi hyvä tilaisuus tuoda sitä imagoa julki?
P: Haastatteluista voi olla joskus haittaakin. Lehdistön kohtelu artisteja kohtaan ei aina kauheen kaunista ole. No, mä en ollut siinä vaiheessa vielä paikalla kun siitä imagosta puhuttiin...
I: Jonna tykkää vaan sitrushedelmistä.
P: Tähän haastatteluun pitäis saada äänen lisäks toi haju. Ehkä se auttais jotain.

P: Mulla oli tähän tää lause. Siis, toisethan tekee musiikkivideoita, mutta me tehdään videomusiikkia.
J: Nerokasta. Mähän olin muusikko ennen kun mä aloin kuvataiteilijaksi.
P: Niin mäkin muuten. Itse asiassa me ollaan kaikki oltu ensin muusikkoja. Onneks me älyttiin lopettaa se. Jos me ois opittu soittaan... tai eks se niin mee, että hommat kusee saman tien kun tyypit oppii soittaan?
HP: Se ois ollut kurjaa jos te olisitte hommanut jonkun soittotaidon. Me kuunnellaan tässä teidän ekaa levyä vai?
J: Koska Johanna ei ole kuullut sitä.
P: Oon mä kuullut itse asiassa.
HP: Ja teillä on julkaisija tälle levylle? Mitens tää levydiili synty?
E: Suhteilla.
HP: Niinku kaikki tässä maailmassa.
J: Herbert oli kuullut meidän Kiina-nauhoituksia kokoelmakasetilla (Lal Lal Lal), ja sitten hän sanoi haluavansa julkaista meidän levyn.
P: Niin oltiinhan me tosiaan sillä yhellä kokoelmalla tos aikasemmin.
HP: Niin että tämä olisi nyt jo toinen visiitti tonne julkasujen maailmaan.
P: Mut onhan meillä sitten ollut tällaisia enemmän ja vähemmän mustan pörssin julkaisuja tuol kierrossa. Jos tätä historiikkia miettii, pitäiskö siitä kertoa? (Kerro!) Kaikki alkoi vuonna 97.
J: Ekan kappaleen nimi oli "Minä ovuloin".
HP: Aika feminististä stuffia.
P: Ne oli niitä aikoja kun me vielä jaksettiin olla kantaaottavia.
J: Ei oltu käytetty liikaa päihteitä vielä. Hoo-ho-hoo.
P: Har-har, har-har. Toi meidän radikalismi on vaan vähän sofistikoituneempaa sorttia nykyisellään. Se sama "minä ovuloin" -henki syvällä sydämessä asuu kuitenkin. Mut no joo, viralliset ekat levytykset tehtiin vasta 99.
J: Kiinassa. KII-NAS-SA!
HP: Missäs tämmönen Kiina on? Mikäs tää Kiina-juttu on?
P: Me oltiin siellä sellasella turneella, kolme kuukautta.
HP: Eikös siinä ollut vähän eri kokoonpano?
J: Joo, mutta vain naisia.
HP: Niin, että jos on pippeli niin ei varmaan pääse tähän bändiin?
J: Ei pääse. Ellei se kasva korvasta.
I: Ellei se ole muumioitunut. Jos sullei ole kivivauvaa, sä et ole tässä bändissä.
HP: Mikäs tää kivivauva-homma on?
P: Ei ei. Ei kivivauvoja. Me ei haluta kivivauvoja. Se on surullista.
J (I:lle): Sameasilmä.
HP: Intiaaninimi?
P: Jos ei ole löylynhenkeä, niin sit ei pääse tähän bändiin.
J: Hä? Mä en tie tosta kyl yhtään mitään.
P: Kyl tiedät. Se mikä kihisee ja surkastuu sillä lailla.
J: Niin Jonas. Mielenkiintosempia kysymyksiä!

P: Ei sit mitään helvetin semmosia, että laitetaan sanoja meidän suuhun, koska se on tosi törkeetä.
HP: Joo en mä laittais sanoja suuhun kellekään. Emmä tekis semmosta.
P: Okei, me luotetaan suhun. Ja me tiedetään missä sä asut!
HP: Niin se on kans totta, mähän asun tässä ihan lähellä.
P: Voiks tulla kylään muuten joskus, en o pitkään aikaan käyny?
HP: Voi tulla. Ootteks te ajatellut että tästä bändistä tulis joskus teidän ammatti?
J: Joo. Mä ajattelin hakea Paulon-säätiöltä apurahaa säveltaiteen tukemiseen. (räävitöntä naurua) Se ei ollut vitsi. Sieltä saa helposti.
P: Meiltä levyäkin tosiaan pukkaa, mutta se on eräiden seikkojen takia tällä hetkellä vielä vähän jäissä.
J: Tai pitäiskö sanoa telkien takana?
HP: Niin täähän on tällanen gangsta-räppiä yleensä julkaissut taho.
P: Joo ilmeisesti.
I: Meidän ei siis tarvi maksaa meidän hotellilaskuja.
P: Koska me ei olla koskaan hotelleissa.
J: Kyllä mä ainakin tapaan kaikki mun asiakkaat hotelleissa.
P: Mä tapaan kyl ihan tuolla kaduillakin.
J: Se on huoran elämää.
I: Seuraneidin elämää.
HP: Mikä teidän bändin kanta sitten on tähän naiskauppakysymykseen?
P: Tää onkin kauhean monivivahteinen ja mielenkiintoinen kysymys. Mulla ei vielä ole sitä ratkaisumallia tähän asiaan valmiina.
HP: Mutta oisko mielipidettä?
P: Ei voi suoranaisesti sanoa mielipidettäkään ilman että ois se ratkaisumalli. Kun se jatkuu kuitenkin tavalla tai toisella ja pitäis vaan keksiä, että millä tavalla.
HP: Onks teillä mitään mielipidettä tosta huoraamisesta?
I: Noo, ihmiset tekee sitä joka tapauksessa jollakin tavalla.
J: Toiset huoraa levy-yhtiöille...
P: No jos tähän nyt pitää sanoo joku mielipide, ni, mä voin sanoo sen verran vittu et must on ihan tarpeeks se et possulla on kilohinta tuol lihatiskillä. Ni vittu tarviiks naisellakin olla? Ja miehellä? Ei. Et eikse riitä et me riistetään kaikkii muita elukoita ihan tarpeeks? Paitsi toisaalta, kylhän ihmiset hinnottelee toisensa jopa kuolemassa, minkä arvonen arkku sille hommataan. Anyways, konstit on monet sano kissa kun akalla ikkunoita pesi.

HP: Pitäiskö meidän pureutua vähän tohon teidän musiikkiinkin?
P: Emmä tiedä, oikeestaan nää yhteiskunnalliset aiheet on aika paljon kiinnostavampia. (HP:lle) Sulla on pikkukärpänen päässä.
J: Älä tapa sitä, se on mun seuraneiti. (I kuolee nauruun) Mä olen ollut yksin neljä päivää. Se tulee aina tähän kun mä luen tässä.
P: Mä huomasin kans että se mun seuraneiti tulee aina viereen hengaileen kun istuskelee jossain.
HP: Onko sekin hyönteinen?
I: Pölypunkki.
P: Niitä on paljon enemmän. Mulla on monta lemmikkiä. Kato, kaikki ihmiset on jollain tapaa varakkaita. Ekse nii mene? Et toisilla on enemmän jotain ku toisilla? Esimerkiks pölypunkkeja. Niit voi sitten antaa vähästään toisille. Mä voin viedä niitä mun vaatteissa vaikka teille, jos sä haluut. Mä oon niin antelias.
I: Sit sen jälkeen saunotaan ja pestään toistemme selät.
J: Mikä se kysymys oli?
HP: Niin, mä vaan ehdotin jos ois puhuttu teidän musiikista...

J: Me ei soiteta nuoteista.
HP: Sen mäkin oon jotenkin huomannut. Sehän onkin ihan hyvä asia vaan. Ei kai kukaan enää soita nuoteista? Ainakin Suomessa kaikki tyttöbändit on yleensä sellasia garagerock-bändejä, mutta te ette kyllä oikeen oo...
I: Me ollaan vähän glittereitäkin mietitty...
P: Gary Glitteriä me ollaan mietitty kyllä.
I: Pyytäis sitäkin bändiin... Hassisen Kone... Meidän juuret on siellä.
HP: Punkissa vai?
P: Joo, itseasiassa. Kuin monella on, nostaa käden pystyyn.
HP: Muutama käsi nousee. Jonna kiistää punk-menneisyyden.
P: Jonnalla on kyl garage-menneisyys aika vahva.
HP: Ai Jonna on ollu jonkinmoinen garagevosu vai?
P: Onhan sulla, mieti ny.
J: Mitä mä mietin?
P: Garagee.
J: Karaokee?
P: Mä luulen, että aika sekalainen menneisyys, että kaiken kautta jonnekin.

HP: Miten tästä musiikista on sitten tullut tällasta? Tai ei tällasta, mut tollasta?
I: Ai jumalallista?
HP: Niin tai siis ton muotosta? Onko se vaan sattuman kauppaa, vai ootteko te suunnannut sitä jonnekin?
J: Demonit antaa ne soundit meille, ja sit me vaan soitetaan.
P: Me vaan kanavoidaan asia.
I: Se on se naiseus.
P: Ei se oo niinku ristipisto, kun se tulee sillain suoraan. Mehän ollaan nyplääjiä kans, tää on vähän tällasta kerhotoimintaa.
HP: Niin täähän on vähän ku kerho, teillä on säännölliset soittoajat ja...
J: Aina jotain naposteltavaa.
HP: Siks mäkin noita keksejä toin. Meniks ne jo? Jotain tommosia muovin riekaleita on ja muruja jäljeljellä.
P: Yleensä se kuitenkin menee sillain, et me soitetaan vähän aikaa ja ruvetaan paatosteleen ja sit me soitetaan taas.
J: Mää vastus... Ei kun, mä vastustan sitä paatostelua.
HP: Peitteleks sä sun tampereenmurretta?
P: Sä oot ainoa joka vastustaa demokratiaa.
J: Mä haluun kuulostaa hesalaiselta. Mee mikää manseoo.
(rotvallinreunalöpinää)

P: (keskeneräisestä viinistä) Tää on vähän hiivasta kieltämättä... Tämäkin liittyy siis naiseuteen kato.
J: Hiiva se on joka kannattaa.
P: Kysyisiksä jotain vielä meidän teemoista?
HP: No, oisko vielä jotain teidän teemoista?
P: Joo. Mä tiedän mitä tähän pitäis vastata. Viime aikoina esillä olleiden, jo kauan sitten tapahtuneiden artistien ja nykyäänkin vielä elävien tahosta - siis ainahan meitä on kiehtonut toi seksuaalisuus ja kuolema.
HP: Kyl kuolemakin tulee mieleen kun kuuntelee teidän musiikkia. Ja teillä oli uus biisi "Runkkaus" vai mikä sen nimi oli? Tänään tehty.
J: Se oli että "Aina pitää runkata".
I: Se oli kritiikki herrasmiehille.
P: Eihän herrasmiehiä tarvi kritisoida, jos ne on aitoja.

P: Et ne on ehkä sit noi (seksuaalisuus & kuolema), et ekse ole ihan oikein vastata sillain? Mä luulen, että se on jotenkin edelleen kova juttu sanoo noin. Vaikka ei eletäkään edes 60-luvulla.
J: Huom! Muut ei kommentoi.
HP: Onko teillä jotain esikuvia?
P: Esi-isiä meillä on.
I: Vähän niinku muumeilla.
J: Esikuvia? Vedetäänks tää nyt paskalla loppun asti vai sanotaanko jotain todellisia?
HP: Mitä? Tää on hyvä haastattelu.
P: Kiiltokuvia.
HP: (E:lle) Sä oot ollu ihan hiljaa.
J: Se on uus vielä.
HP: Se ei uskalla vastata, sitä saatetaan monottaa vääristä vastauksista.
P: Sen täytyy vähän varoo mitä se sanoo.
HP: Niin miten tähän teidän bändiin oikeen pääsee?
E: Mä sain tekstiviestin: tervetuloa.
J: "Bändikerho maanantaisin".
P: Ei me olla sillain hirveesti ilmoteltu. Tampereeltakin on nykyisin ilmotustaulut viety vittuun, niin missäs sitä ilmottais? Tosi törkeetä, mutta näin on.
J: Pitäs ostaa koira.
P: Niin, sit vois lenkkipolulta hakee bändiseuraa. Ei mitään muuta seuraa.
J: Ei kun ilmottelis niillä pissaviesteillä.
P: Savumerkitkin vois toimia, mutta vaan tarpeeksi matalien talojen yli. Paitsi jos kiipee tonne piippuun. Siis mehän ollaan ton piipun vieressä NYT, ihan selventääkseni.
HP: Ei tule mitään esikuvia?
J: Onko tää sama kysymys kuin hyvät bändit?
HP: Ei, esikuvat voi olla muitakin kuin muusikoita. (nauhalle tarttuneet esikuvat sensuroidaan).
J: Onhan meillä se yks kappale jossa luetaan Anais Niniä.
I: Meinasin just sanoa.
HP: Onko Anais Nin sellainen yhteinen?
I: Ei ehkä kaikilla.

J: Mä näin tosi hienon unen, jossa oli tän kokoinen panda ja se oli akvaariossa. Sit siinä oli tän kokonen krokotiili ja mulla oli tän kokoinen vauva.
HP: Eli panda oli noin 5 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä muoto, krokotiili oli 15 cm...
J: Mulla oli tän kokoinen vauva, jolla oli ton... mitä ne on avaruudessa ne äijät?
P: Astronautit?
J: Ni, sellanen puku päällä ja sitten mä näytin sille sitä akvaarioo. Semmonen panda kellu siinä.
P: Olikse elävä?
J: Kaikki oli eläviä. Sit sieltä pomppas kala.
P: Oijoi. Tästä ei hyvä seuraa.
J: Oijoi-joi. Niin joo toi uni... Mä olen paihollani...
P: Mä nään kans tosiaan usein sellasen missä mulla on näin pieni vauva (HP: 10 cm.). Vaikka se saattaa olla kasvoiltaan jo hyvinkin vanhan näköinen, mutta sit se on tosi pieni. Vai sekotankohan mä nyt jonkun toisen uniin?
HP: Näkyykö sulla monta kanavaa?
P: Riippuu vähän vuodenajasta. Mä olen laittanut sellasen helvetin ison lautsen parvekkeelle, että se ottaa noita säteilyitä vastaan.
HP: Uniantenni.
P: Niih.

HP: Onko teillä sitten samanlainen maku, kun te kuuntelette läpi noita teidän äänityksiä?
P: Ei.
I: Osin menee yhteen, välillä risteytyy.
HP: Että hyvä on aina hyvä ja roska aina roskaa?
P: Ja paska on paskaa. Ja paskaahan on siis ku roskaa. Kun niinku rahaakin. Elikä roskaa. On niinku rahaa. Eli ei yhtään. Paitsi koskaan. Pelkkää roskaa!
HP: Tällainen vanha loru, uusissa vaatteissa.
P: Emmä tiedä, eiks me aika usein samoist tykkää? On kyl eroovaisuuksiakin. Ehkä mä oon se vastarannan kiiski.
J: Johanna tykkää humpasta, koska se soittaa humppabändissä.
HP: Onkos teillä muilla muita bändejä?
J: No mä soitan sellasessa Anaksimandros, eiku Anaksimander, eiku mikä se oli? Joku semmonen. Sit mut otetaan Avarukseen aina kun joku muu ei ehdi.
HP: Mitens nää Anaksimandros ja Avarus, nehän soittaa samoilla soittimilla pitkälti kuin te. (J: Se on ikävää...) Ja lähestymistapa on etäisesti samansuuntainen...
J: No äläs nyt vedä tommosia yleistyksiä!
P: Siis miks tää aina menee näin, et jos joku on breikannu ensin, niin sit sanotaan et niitä matkitaan. Jos ne matkiikin meitä?
HP: En mä ole sanonut matkimisesta mitään. Mä olin kysymässä, että onko tämmönen Tampere-soundi se mihin te...
P: Kyl mä luulen joo, se on vähän niinku Seattle tai jotain. Jotkut asiat vaan syntyy tietyssä paikoissa.
J: Tai Texas, Austin. Miettiikää nyt hei, siis, tää (näyttää Daniel Johnston -kasettia) ja... emmä jaksa.
HP: Texasista on paljon hyviä ihmisiä, Daniel Johnston ja Jandek...
J: Charalambides.
P: Sit mä kyl ymmärrän Johnstonia vähän paremmin, jos se on Texasista. Eks Georgekin ole? Kelakkaa nyt, George anto koripallon saatana Balttiassa vastalahjaksi. Se meni sinne hakeen jonkun kunniamerkkijutun ja sit se heittää, että mulla on kans teille lahja: Michael Jordanin nimmarilla varustettu koripallo. Country of freedom and sport.

P: Leikki sikseen ja vakavampien asioiden pariin.
HP: Kuolema. Väliotsikko. Oottekko yhdessä miettineet kuolemaa?
P: Ollan me yhdessäkin joskus, itseasiassa aika usein.
HP: Rupatelkaas siitä, mä käyn hakeen vettä.
P: Ei puhuta mitään kun lähit pois. Kuolema, niin mitäs siitä?
J: Ei siitä sen ihmeempää. Ei ei ei. "Kuolema on peili, josta elämä heijastuu."
I: Mistä sä luit sen?
HP: Kämmenestä?
J: Se on tiibetiläisessä kirjassa.
I: Tiibetiläisessä kämmenessä.
HP: Tiibetiläisessä sarjakuvassa.
I: Tiibetiläisessä mainoksessa. Ikean mainoksessa.
P: Kai sitä aattelee, et yrittää välttää pahaa karmaa. Saaks näihin nojata?
J: Mä oon istunu sen päällä.
HP: Kuoleman päällä?
J: Jos sää kutsut siks urkuja... Wadeva - mitä vaan.

HP: Mitäs noi uudet kuvat tuolla seinällä on?
I: Tos ekassa ollaan Jonnan mökillä..
J: Mökillä? Mun vanhempien kotona. Niillä on loppunut vesi kaivosta. Ne meni puol seittemältä kuntosalille suihkuun.
P: Voi paska, miten voi talvellakin vielä?
J: Ei ole satanut koko syksynä.
HP: Hei, nyt kerätään rahaa ja kaivoja!
J: Tilinumero 114...
P: Kaikki kaivamaan kaivoja.
I: Tässä oli haastattattelun sanoma.
J: Kukkiva Poliisi Kummit Ry.
P: Meille voi lahjoittaa kaikkea muutakin, jos ei rahaa ole.
HP: Makeeta vettä?
P: Kyllä se vesikin käy.
I: Kyllä se hunajakin käy.
P: Eiks niille sitten mistään tule sitä vettä?
J: Kyllä kai niille jostain tulee, koska mä pesin hampaat siellä.

P: Suurin viimeaikojen draama kai tänkin bändin kohdalla oli, että Pekka Saurin Yölinjalla lopetettiin. Mitä sitä sunnuntaiöisin tekee enää?
HP: Onks tää sun juttu vaan?
P: Mä toivoin et mä oisin saanut tukea tälle, mutta voi ei, olen yksin. Taas kerran.
J: Mä keksin hyvän leikin pikkujouluihin. Aina kun menee vessaan niin pitää ottaa yks vaate pois.
I: Sit on vaan yks vaate mukana ja olis nakuna kertaheitolla. Oh no, nyt täytyy mennä vessaan kun on pakko. Tulee nöyryytettynä ulos vessasta: moi!
P: Keksit loppu, mitä me nyt syötäis? Oisko poppareita? Ei varmaan...
J: Arvakkaa paljon mulla menee rahaa tähän bändiin? Kun tee ei enää riitä. On niitä vähän, mutta mä en tee. En tee.
P: Oisko vielä jotain mikä suo on aina askarruttanut?
HP: Emmä tiedä, pitäiskö kääriä vielä yks tommonen?

J: Mutta onhan Kukkiva Poliisikin hengellistä musiikkia.
HP: Oisko tässä enempi väittelyä, jos Ankka olis kans täällä?
I: Olis olis.
HP: Ette te ole oikein väitelleet vielä mistään. Mitkä aiheet teidän bändiä repii?
P: Repii erilleen?
HP: Mitä toi (J) tuolla lattialla tekee.
I: Se on keittiön lattialla tekemässä ruokaa.
P: Pitäiskö aloittaa positiivisista?
HP: No mikä teitä yhdistää? Teillä on varmaan kivaa?
J: Yhdistää? Pimpit.
I: Älä oikeesti.
J: Hö hö höö. Hö hö höö.
P: Ei kai meitä yhdistä yhtään mikään.
J: Rasvainen iho.
I: Ovulointi.
P: Ovulointi on ehkä se mikä yhdistää eniten.
HP: Ovuloitteks te kaikki? Onko teillä kaikilla alkanu kuukautiset?
I: Puolukat ja pihlajat yhdistää.
P: Mut kyl mä kerran löysin tamponin tuolta treenikämpän vessasta, että jollain on varmaan ainakin ollut.
I: Mä voin kertoa kauhutarinan. Mun eno on löytänyt hauen sisältä tamponin.
P: Herra isä!
I: Se on onkinut sen, sehän on likasten vesien kala, sitten se on perannut sen ja katsonut sen sisään: tampon! Tampon, jee jee!
P: Hyi, kiva valmistaa ateriaksi sellanen.
I: Niin ei kai se sitten valmistanut. Tai en ole varma, koska se on aika perverssi. Tehnyt oman yksityisen aterian siitä.
HP: Leikannu siitä tamponista kukan koristeeksi kalan päälle.
J: Eikun se tamponi keinohedelmöitettiin ja siitä syntyi Inka.
P: Tietysti, nyt se on kaikki selvää.
HP: Ei Ankka (I:n oletettu kaksoissisko) kuitenkaan syntynyt?
P: Niin mistä se sitten? Se oli sinne selkään muumioitunut.
I: Keinohedelmöityksessä voi usein tapahtua kaksosuutta.

HP: Teillä ei ole kellään lapsia?
P: Eiks pitäis kysyä, että oletko sä ihan varma että sulla ei ole lapsia? Eihän sitä voi koskaan tietää.
HP: Mä luulin, ettei tyttöbändeiltä tarvi kysyä.
P: Minkätakia tässä sorretaan naisia taas?
I: Kai mä päissään oon ollut aina joskus... Aika pitkiäkin pausseja ollut elämmässä... Ei ole lapsia, mutta vauvakuume kai kaikilla. No älä nyt tota laita sinne. Ei saada sen jälkeen mitään bändäreitä.
P: Kukaan ei uskalla tulla meidän keikalle, kun ne luulee että meillä on vauvakuume. (J kantaa pöytään pienen erän mustia popcorneja) Mitä helvetiä, mitä tapahtu, ei saatana.
J: Tää on kausiluontoista. Nää on herkullisia. Aina mä joudun näitä popcorneja tarjoon.
I: Nyt se laitto karsinogeeniä mausteeks noihin popcorneihin. Täällä me vaan herkutellaan!
P: Aina on jotain naposteltavaa.
J: Ois mulla vispipuuroa.
P: Voi luoja.
HP: (palaa WC:stä) Aha, tänne on saapunut tällainen herkku sillä aikaa. Huh huh...
I: Jonna on aina tosi generous.
J: Olkaa hyvä.
HP: Mä yrjöön.

HP: Mistäs tämä bändin nimi on tullut.
(kuuntelemme äänitettä, joka antaa vastauksen)
HP: Eiks toi olis hyvä levyn nimi?
J: Mutta kun me päätettiin, että no names.
P: Emmä tiedä, ehkä sitä levynnimeä vois vielä harkita...
HP: Kappaleille ei tule nimiä vai?
J: Eikä millekään. Mihinkään ei tule nimiä.
HP: Ei edes Kukkiva Poliisi -nimeä?
J: Ei.
HP: Mystical...
P: Kyl sen levyn vois nimetä.
J: Jos ei siinä ole yhtyeen nimeä, niin kaikki luulee sen levyn nimeä bändiksi.
P: No se vaara on olemassa, mut...
J: Ei tingitä nyt!
I: Voidaanhan me sitten myöhemmin laittaa levyille nimiäkin.
J: Ei. Imago siinä meni nytten jo.
I: Okei, imago on: ei nimiä, ei informaatiota. Ei kieltä eikä semioottisuutta.
J: Mutta meidän bändille voi kirjoittaa osoitteeseen kukkivapoliisi@mailpanda.com.
P: Tuleeks osotettakaan sinne levyyn?
J: En mä usko.

P: Purju Pirjohan periaattees juo kaikkee muuta paitsi just tämmösii lämpimiä alkoholittomia juomia. Paitsi join mä Unilintu-yrttiuutetta eilen, kun en millään meinannut nukahtaa.
HP: Toimiko?
P: No ei sekään kyl toiminut. Mun kroppa on jotenkin liian... se ei enää wörki. Sitruunaa... oho, sori, meni matolle.
J: Voi sori niin.
P: Mä en kyllä oikeasti ole yhtään pahoillani, mut kuuluu vaan sanoa. Sitruunahan puhdistaa.
(pitkä hiljaisuus)
J: Loppuks kysymykset jo?
HP: Ai niin. Mulla oli joku rooli tässä tilanteessa.
P: Oot säkin nyt sitten tosi ammattilainen.
J: Missä sä olet ton toimittajakoulutukses oikein saanut?
HP: Mikä toimittaja?
P: Oletko sä ollut edes missään oikeessa lehdessä?
J: Ooksä ollut esimerkiksi Iltasanomissa?

P: Kaikkihan on siis politiikkaa mitä Kukkiva Poliisikin tekee.
HP: Teidän tapauksessa äärioikeistolaista. Mitäs me nyt kuunnellaan?
J: No mitäköhän, heh heh he.
HP: Ai onks tää nyt sitä teidän musiikkia! Joo-o...
P: Eiku tää on yks bändi tuolta New Yorkista, kelpaako hä? Mitä?