!resistance is futile!


lautanen on puoli ruokaa.





Kandinsky nukkuu tuolla. Hän on juuri nyt päiväunilla. shh. Ei häiritä.
Kandinsky näkee unta hotellista. Hänellä on avain huoneeseen 3. Tai 13. Ei voi olla aivan varma. "Anteeksi", hän kysyy portieerilta, "osaatteko neuvoa mistä löydän huoneen 33?" Hotellin lattia on upottavaa punaista kuvioitua samettia. Tapetit ovat koukeroiset ja kukkaiset. Lamppujen valo on keltainen.

Kandinsky on syönyt juuri muhkean päivällisen. Hän on ansaitulla ruokalevolla.
Kandinsky vilkaisee vielä avaimen perään kiinnitettyä numeroa, varmuuden vuoksi. Juu vain, 313, niin arvelinkin. Avain on suuri. Sellainen millä avataan arkkuja ja vajoja ja vinttejä. Pitkiä käytäviä. Ah tuossa on viitta, 100-300 vasemmalle, 400-600 suoraan eteenpäin. Ahtaissa käytävissä pitää antaa tietä lihaville turisteille ja matkalaukuille. Onneksi Kandinskyllä on kartta.

Kandinsky on sohvalla kyljellään siten, että pää on tuettu mukavasti tyynylle, yläruumis navasta ylöspäin lukien on vasemmanpuolimmaisella sohvatyynyllä, osuus navasta alaspäin, kutakuinkin polviin saakka, on keskimmäisellä ja loput oikeanpuolimmaisella tyynyllä, polvet kevyesti koukussa. Aurinko hiukan paistaa ikkunan läpi Kandinskyn mahaan ja varpaille.
Lattiassa on ammottava reikä. Ainakin kolme metriä halkaisijaltaan. Siitä näkee alas aulaan. Pehmeä samettimatto valuu reiän reunojen yli. Jos hiukan kurkottaa saattaa nähdä vastaanottoapulaisen paidankauluksesta... Kandinsky saa työpaikan. Tiskaa näitä lautasia ja ota uudet vieraat vastaan.


aurinko