news - releases - shop
#43
Puke Eaters - Hello Valhalla
LP
Available
Does anyone remember a remarkable piece of psych-styled rubbish called "God is Free", released on Chocolate Monk back in 2004? Of all the odd wonders and incestuous secrets to emerge from Finland in the last 20 years, the Puke Eaters could be thee greatest. "Hello Valhalla" is the first long playing record by this anti-prolific group. The applied methods range from accidental to free and from psycho-motorik to ritual. For any points of reference think of the swamp into which Fille qui mousse, Cromagnon and 'Jesus Christ' era Smell & Quim were dumped. After years of tireless experimentation in the cynical utopian ruinscape of their collective butterfly mind, The Puke Eaters have loosened their belts and finally unleashed their deadliest recordings for thee future caveman. Endless volcano-brain spewing on the ur-limits of limitless psycho-dynamic sound clash, totally high on Scandinavian pussy juice. Joint release with Skulls of Heaven.
------------------------
"With a name like that, this trio have got to be either Finnish or on Chocolate Monk. In fact they're both, with a previous release on Dylan Nyoukis's imprint and a line-up featuring Jan Anderzén of Kemialliset Ystävät and Reijo Pami of Avarus alongside drummer Chris Corsano. Their first LP is a classic of free-thinking small instrument DIY, with creepy-crawling moves that rival The Fugs and The Godz. Corsano doesn't spend much time on the kit and it's hard to put your finger on the precise nature of his contribution. But the overall level of confusion doesn't encourage focusing on any particular participant, instead highlighting the multiple permutations of time and space accessible to masters of a particularly crude form of improvisatory brain muscle."
- David Keenan / The Wire 301, March 2009
------------------------
"Puke Eaters perustettiin joskus vuosituhannen alussa "tuomaan saatanallinen musiikki 2000-luvulle". Tätä rituaalista tehtävää suorittamaan perustettiin hahmot Rusty Angel ja Steen Guru, joilla on läheiset yhteydet yhtyeisiin Avarus ja Kemialliset ystävät. Jo joitakin vuosia sitten äänitetyllä levyllä Hello Valhalla on mukana salanimellä myös Björkin kiertuerumpali Chris Corsano.
17 lyhyehköstä kappaleesta, äänten sommitelmasta, koostetulla levyllä onkin monella raidalla Kemiallisten ystävien svengaavaa alkuasukaspsykedeliaa, joka yhdistyy Reijo Pami -nimellä soolokeikkoja tehneen Steen Gurun kauniin rähjäiseen noise-nihilismiin. Neliraiturilla äänitetyn levyn yleissoundi on säröisä ja hiukan ankara, ja feedback-hälyä käytetään paljon. Toisaalta sen rinnalla musiikilliset lapset tarttuvat kömpelön innokaasti eksoottisen kuuloisiin kielisoittimiin ja viuluun.
On oksentamisen ääniä tai jotain mikä kuulostaa siltä että yritetään selvittää luomismyyttiä liian monen viskipaukun jälkeen. Äänet ovat siis enimmäkseen "rumia", mutta niitä kuitenkin soitetaan ja laitetaan yhteen vahvalla tyylitajulla, huumorintajuisesti. Levyn estetiikka tuntuu hallitulta: se ei ole juustoista tai imelää, ei myöskään vaivaannuttavan suoraa, avointa, itseään tyrkyttävää. Ehkä jopa liiankin tyylikästä, kun hetkittäin tuntuu ettei musiikista oikein välity mitään muuta kuin kuva kovanaamoista heiluttamassa taitavasti keskisormea keskiluokkaiselle kulttuurille.
Toisinaan levy tuntuu epäesineeltä, joka tahtoo kieltäytyä tulla kuunneluksi, käydä kuulijan korviin olosuhteista riippumatta epämiellyttävänä ja saavuttamattomana minä tahansa hetkenä, tarjoamatta minkäänlaista tarttumapintaa. On kuitenkin tilanteita, joissa levyn ankaruus ja äänten sommitelmat alkavat viehättää."
- Juuso Paaso, Kulttuurivihkot 5/2009
------------------------
"Kemiallisten ystävien Jan Anderzénin, poikkitaiteilija Reijo Pamin ja rumpali Chris Corsanon The Puke Eaters -trio ei ole osiensa summa, ehkä erotus, mutta enemmänkin potenssilääke astmaattisille maahisille.
Viime aikoina merkillistä hiljaiseloa levytysrintamalla viettäneen Anderzénin kädenjälki on välittömästi kuultavissa Hello Valhallalla, se on "se" soundi. Ei sitä kykene sanoilla merkityksellisesti kuvailemaan, mutta sen tuntee kun sen kuulee. Kemiallisia ystäviä (tahi muita Anderzén-projekteja) Puke Eaters ei kuitenkaan erityisemmin muistuta. Suuri ero lienee siinä, että Hello Valhalla ainakin kuulostaa pitkälti "studio-liveltä" ja Puke Eaters bändiltä, siinä missä Kemialliset levyt ovat varsinaisesti muotoutuneet vasta nauhojen editointivaiheessa, pala palalta ja luuppi luupilta. Yllättävän useasti pystyy jopa arvailemaan, mikä ääni on kenenkin trion jäsenen käsistä (?) lähtöisin.
Hello Valhalla on toki tyystin esoteerista vongutusta, kitkutusta, psykedeelistä eritystä ja sekalaisten esineiden hakkaamista, mutta yhtä kaikki sillä on myös toinen, bile-henkinen puolensa. Levyllä on rytmiä ja hilpeyttä, jonkinlaisen logiikan mukaista rakennetta. Kuten varsin monen muunkin tämän hämyakselin tuotoksista (Fricara Pacchu tulee hakematta mieleen), voisi Hello Valhallan kuvitella jonkin vaihtoehtoisen maailmankaikkeuden friikkidiskoon soimaan. Eipä hiukan mainio lätty."
- Ville Forss / Huuhkaja päivänvalossa