yksi kaksi kolme neljä viisi

!narut ja napit!

kerro satu kerro satu
kerro uni
laula laulu


neuloja.
kaksi



kerro: aurinko paistoi koko päivän mutta myyräpoika ei käynyt ulkona juuri koskaan. kun oli pikkopimeetä se joskus kävi vilkasees mutta eihän siellä mitään hyvää ollut. niin se sitte eleli onnellisena ja aika paljon onnettomana kanssa elämäänsä. ja yksin. "voi voi", myyräpoika sanoi yhtenä päivänä kun se näki ikkunasta että naapurin kukat oli kuolemaisillaan kun kerran ne oli aurinkomatkalla espanjassa samperi eikä ketään ollut kukkia kastelemassa. se tuli tosi surulliseksi ja halusi auttaa kukkia mutta kun aurinko paisto. "voi voi", myyräpoika sanoi toisen kerran ja huokas kans samalla heti perään *huokaus* kyyneleet silmissä se katseli ulos ikkunasta ja sitten yhtäkkiä se huomas kadulla kavelevän jampan. se vikisi ja äänteli mutteihan siitä mitään tullut kun se kävelijä oli tyhmä ihminen ja myyräpoika oli myyrä eikä ne toisiaan ymmärtänyt. turhautuneena myyräpoika ponkas lattialle ja tako sitä nyrkeillä ja samalla vollotti minkä keuhkoista ja kyyneleistä lähti. "voi voi myyräpoika ! parkaa ja voi voi kukkia" mietti kertoja ja päätti että nyt asialla tehdään jotain. niimpä sitten taivaalle kertyi salamannopeasti sadepilviä joista tippui paljon vettä. kukat säily hengissä ja myyräpoika oli onnellinen ja onnetonkin aina aika-ajoin. -ei ei rok n rol


tiedätkö kuinka kurpitsa kasvaa? minä en tieteellisesti tiedä, mutta nyt kun näin niitä luonnossa ensimmäisen kerran lähietäisyydeltä, ne ainakin näyttivät erikivoilta. siinä menee sellainen köynnös maata pitkin, sellainen ontto putkimainen köynnös, joka napsahtaa poikki aika helposti. siinä varressa on pieniä teräviä karvoja eli piti olla hanskat ja pitkähihainen paita, ettei tule raapimuksia. sitten siitä nousee lehtiä, suuria vihreitä lehtiä, jotka peittävät ne maassa lepäävät kurpitsat. siellä varjossa ne kasvavat. vähän kuin sammakko raparperilehden alla siinä laulussa. sitten siinä oli vielä jäljellä niitä keltaisia torvimaisia kukkiakin, siinä varressa.



kerro:
kerro satu.
olen sinusta tunnin päässä. sitten lopetan olemasta. ehkä tapaan sitten nousen yhtäkkiä ilmaan ja muovitettu seetripuu hyppää mukaani. kaikki tämä kärjistyy kierreilmaisuun joka kolkuttaa niin kovaa että on pakko avata. en osaa koska on 12 lukkoa ovessa sillä helsingissä ei aina ole turvallista. sitten tulee hehku ja valokuvaus ja loppu. sen pituinen se. t.Opa.


hammaskeijuista..
Pieni hammas veljensä kanssa pääsiäsmunassa. Ontto leuka, joka huutaa. Mutta hampailla on kavereita. Keijut katsovat niiden perään joka yö kun ne hyppivät pitkin katuja ja metsiä -varsinkin metsiä. Ja suojelevat valkaisuaineilta ja pumpulilta. Ripottelevat jäkälärouheita hiuksiin ja silmäripsiin. Haluavat tehdä kaikkien olon liian kevyeksi. Niin etteivät voi enää olla jalat maassa. Kiipeävät sitten douglaskuusiin ja tähyävät pieniä laivoja, joissa yksinäiset kalastajamiehet monessa polvessa joka ilta ikuisesti palaavat kuolleiden vaimojensa luo ja väsyneenä suolaavat kalansa ja lähettävät ne maailmalle ihmisten suihin. Monia asioita sieltä voi nähdä.


Varikset leikkivät piirileikkejä ilmassa hurjasti nauraen. Aurinko paistaa. Sokaistun. Mun jääkaappi kurnuttaa. Joo-o, luulin aamulla, että mun huoneeseen on muuttanut sammakko. Nukuin sikeästi ja näin unta, että menin Metsoon (oli kyllä sisältä sellainen savuinen pubi) kaljalle ja maksoi 100,90mk. Rupesin riehumaan ja heittelemään baarituoleja. Elina sanoi, että se varmaan kertoo siitä, että mulla on rahahuolia. Niinpä.


kerro satun tapainen kaukovaari, joka kylpi pelkästään verkkareissa, ettei sen ihoon tullut ryppysiä. Mutta älä kerro runon muotoista proosaa, koska kaukovaari ei osaa uida (perjantaisin)


kerro:
puhelimet soi liikaa
kellot sais kilistä enemmän


Kiitos P:lle kun selvitti kerran mikä mun koodia vaivaa oikeen.

jatkuu vielä vähän