yksi: kaksi: kolme: neljä: viisi

!narut ja napit!

kerro satu kerro satu
kerro uni
laula laulu


neuloja.
kolme




kerro:
kerro satu

silloin toinen sanoi
tykkään sinusta


kerro: in a kingdom i was with no one with all you, repeated my sentences like a paperboy, my body was small my head was big, i understood that every road starts from one place and ends in some place, i was sucked inside my mattress, i grow roots now.


vielä juhanille suuri kiitos avusta.


vedä töpseli seinästä
(irrota pistoke pistorasiasta.)
irrota akku puhelimesta. piilota sirukortti kukkaruukkuun. irrota television antennijohto. piilota tai katkaise se vaikka. sitten kestää ainakin hetken kauemmin ja vaatii hiukan enemmän tahtoa saada telkku päälle taas. laita tietskariin pamauta-näppäimistöä-silmät-kiinni menetelmällä valittu supervaikea keksiä salasana. aseta kirjoja ja soittimia ja kenkiä ja kyniä ja paperia ja pelejä sinne tänne kotiisi lojumaan. tjaa.



kerro: kerro satu Olipa kerran pieni puudeli joka asui isännän ja emännän luona rivitaloasunnossa. Eräänä päivänä isännän lähdettyä töihin emäntä lähti puudelin kanssa ulos. Puudeli veti ja pinkoi koska se oli niin innoissaan kevään tulosta. Emäntä ja puudeli painelivat rivakasti tutulle metsäpolulle. Heti metsän suojiin päästyään emäntä uskalsi päästää puudelin juoksemaan vapaana. Tätä emäntä ei ennen ollut uskaltanut mutta nyt hänestä tuntui siltä että näin kuuluisi tehdä. Puudeli pinkaisikin koivujen alle telmimään mutta palasi heti kohta takaisin ja sanoi emännälle. Kiitos kun uskalsit päästää minut vapaaksi, nyt tiedän että ihmiset ovat kivoja! Sitten puudeli pyrähti matkaan eikä sitä enää hetken päästä näkynyt. Emäntä jäi haikeana ja hämmentyneenä katsomaan sen perään, mutta kuitenkin hänestä tuntui että oli tapahtunut juuri se mitä pitikin. Sitten emäntäkin lähti töihin, koska mun saduissahan ei sukupuolistereotypioita ruokita!


kerro: Olipa kerran perhonen. Perhonen oli surullinen. Perhonen oli menettanyt ystavansa, ja oli siksi surun murtama. Sita paitsi ilkea kettu oli nuolaissut perhosen siipea niin etta siita oli lahtenyt jauhe pois eika semmoisilla varittomilla, lapinakyvilla siivilla voi enaa lentaa. Alkoi satamaankin. Ja metsurit lahestyivat, ja alkoivat sahaamaan poikki laheisia puita. Ilkea moottorisahan aani rusensi perhosen herkkia kuuloluita eika mitenkaan paasisi tata havitysta karkuun siivitta. Perhonen tunsi syvaa tuskaa kaatuvien puiden puolesta. Tuon puun koloon mina kesalla munanin laskin, ja sain monta pienta iloista perhosjalkelaista. Naenkohan heitakaan enaa koskaan...

Tulee yo, ja saapuu haamu. Ottaa perhosen varovasti kateensa, ja kuiskaa hellasti korvaan: "heraa pieni perhonen, kuuntele tuulen kuiskintaa, katsele tahtien leiskuntaa". Perhonen avaa korvansa, varovasti silmansa, ja toisenkin; kuulee tuulen musiikin honkien latvoissa, nakee tahtien aarettoman valomeren ja hammastyksekseen huomaa siipiensa parantuneen. Perhonen kertoo haamulle surunsa, itkea tirskautta valilla perhosenitkua, ja haamu kuuntelee tarkkaavaisen myotatuntoisesti ja jakaa taman murheen. Perhosella on parempi olo. Haamu kysyy josko perhonen lahtisi aterialle kanssaan. Haamu on tehnyt kauniin keiton tuoreista kukista ja ketomansikoista. He syovat hiljaisina, hartaina, syvaa yhteenkuuluvaisuutta kokien. Perhonen on saanut voimansa ja loistonsa takaisin.

Haamu ja perhonen ovat maailman loppuun asti erottamattomat ystavat, toisiaan tukevat niin suruissa kuin iloissakin. Yhdessa he kayvat taistoon paremman maailman puolesta, jossa heikkoja ei tallota jalkoihin, kaunista vaalitaan, erilaisuutta palvotaan rikkautena. Monta seikkailua he kokevat yhdessa, mutta niista kenties joku toinen kerta.



kerro: osaisipa vaan joskus olla turta. ettei tuntisi mitään. ainakaan niitä, jotka eivät itsekään tunne mitään. olisi helpompi olla. kävelisi vaan seinien läpi ja ihmisten läpi ja tunteitten läpi.

katsomatta taakseen, näkemättä sivuilleen.
säilyisikö itse eheämpänä?



latche´ nane tche nane inanawicatje´

(brasilian jaboti intiaanien kielellä)




lisää lisää lisää
kerro haamu