yksi: kaksi: kolme: neljä: viis

!narut + napit!

kerro satu kerro satu
kerro uni
laula laulu


neuloja neljä.




kerro: Sumeat silmät, kissan silmät sammuvat pimeässä huoneessa sen korvat kovina kuin pahvilevyt, sen hiukset tulessa, kissan aivoparat : lämpenevät, alkavat laulaa
kuinka synkkä laulu! yksinäinen kissa tuossa huoneistossa joka vain pilkkaa sitä, joka vain sylkee sen päälle tuomioita, ilkeitä huomioita eleistä joita se ei tarkoittanut nähtäväksi, sen jalkoja pistelee - siksi kissa hyppii. Siksi kissa puree kättä joka tahtoo koskettaa sen selkää, sen selän läpi sen selkärangan yksinäisyyttä - kissa on sellainen eläin... jonka lihan vuosien madot ovat murtaneet, jonka välissä näkyvät terävät piikit - kissa joka todella on siili. Kuinka monta kertaa sitä onkaan kutsuttu! Kuinka kauniit lahjat on ostettu että se saataisiin kehräämään, ei, tämä kissa ei ala kehrätä, sen mustat silmät päästävät sitä saastaa jota unen maa ei tunnusta.
Kissa on pikimusta.
Ovet käyvät, vetävät maton sen jalkojen läpi.



kerro: kerro satu

harhailijan tehtävä on harhailla.löytäjän tehtävä on löytää harhailija.sitten on tehtävä talo ja nostettava se pyörille.(ja välillä aalloille.) löytäjä ja löydetty lipuvat yhdessä läpi elämässä vuosien.

Tulee luovuttaja ja antaa pois tahtonsa.Luovuttaja luulee hymyilevänsä,mutta kuinka hän voisi parka,ilman päätään hymyillä.



oli hauskaa kun olin yksin.sillon on aina.ja ihmisten seurassa joskus. kissojenkin kanssa joskus.koirien kanssa kun ne on tyhmiä.kalat vaan mutisee.niin minäkin.

kerro: Oli tuulinen syyskuun päivä. Kaupungissa oli markkinat. Pieni tori oli sulloutunut täyteen punakoita, osittain humalassa olevia ja kylmästä viimasta täriseviä helppoheikkejä. Karkkia ja paperia oli kaupan. Olin noussut aamulla, syönyt aamupalan ja lähtenyt katsomaan ihmisiä. Tiesin, että minulta puuttuivat kontaktit todellisuuteen - olin ajatellut tänään yrittäväni maadoittaa itseni. Aamuisin oli aina jonkinlaisessa välitilassa. Lapsuus oli jo mennyt, mutta tiukasti siitä kiinni pidin. Toisella puolella oli hirvittävä vimma ja tuska, jonka yritin pikkuvanhan ylenkatseella tukahduttaa. Näin siitä tuli lopulta osa melankoliaani. Join aamulla kahvia kuin mustaa sappea. Kirjoitin nuotintapaisia kuin grafiikkaa kuulematta musiikkia. Tuona päivänä lähdin markkinoille. Vimmaisena, omassa liemessäni hautuen, kävelin ihmisten joukkoon katsellakseni heitä. Tuulinen päivä, sepitettyjä säkeitä mielessäni. Ja hän käveli sitten minua vastaan, yllättäen, niin että minulla ei ollut aikaa valmistautua. Hän oli samanikäinen kuin minä, mutta ei nuori, hänellä oli fyysinen maailma jo hallussa, hänestä oli tullut nainen. Eikä hän ollut sitä ujostelevaa lajia, joka häpeilee rintojensa kasvua, eikä sitä että vetää kurimuksena puoleensa. Hän näki mitä oli ja osasi käyttää sitä. Mutta hyvään.

kerro: eilen tehtiin samista sellainen ihme eläin, kärsänä oli villasukka ja takapuolen takaa tuli jalkajakkara ja viltti. sitten istutettiin se tuoliin ja tehtiin siitä edellistä inkarnaatiota kuvaava asetelma: musta poolopaita päähän turbaaniksi, kaulaan harmaa kangasliina runoilijavibaa antamaan, toinen käsi munien päälle runokirjan kanssa - toiseen käteen metallinen kissasalkku (eestistä). lopuksi ripoteltiin fluoritabletteja paidalle ja housuille. tämä tapahtui todella. täällä on sellaisia päiviä, ettei oikein enää tiedä että pitäisikö alkaa tekemään enemmän ääniä vaiko ei. huomasin, että ei kannata ollenkaan lähteä tohon maailman kelkkaan ainakaan sillä lailla että alkaisi tehdä siellä mitään asioita joita ei oikeasti halua tehdä. kannattaa vaan olla ja antaa laajeta. kyllä se siitä sitten.

kerro: Oliko sitä
että tyttöjä tulee kadessä kukkia ja hymyillen?
ja milloin
karhunkusesta humalainen puu nauroi taloa ja tietä?


kerro: kerro satu Aamulla oli hämmästynyt kaikenlaisista asioista

VIELÄ JATKUUU
kerro haamu